sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Muuttoliikkeessä - Abdirahim Hussein: Minä Husu, suomalialainen (2017)



Vuosi on kääntymässä loppusuoralle, samoin vuoden lukuhaasteet. Tämän kirjan nappasin mukaani kirjastosta, koska se näytti nopealukuiselta (mitä se olikin) ja koska tarvitsen nopealukuista luettavaa saadakseni täyteen vuoden lukutavoitteeni, 100 kirjaa. Lisäksi Husun tarina sopii täydellisesti Suketuksen Muuttoliikkeessä-lukuhaasteeseen, joka sekin päättyy vuodenvaihteessa. Kaiken lisäksi kirja osoittautui oikeaksi sankaritarinaksi, joten se pääsi mukaan myös Helmet-listalleni.

Vaikka olenkin ollut ulkosuomalainen jo 17 vuotta, on "Husu" toki tuttu hahmo ja olen kuullut hänestä paljon. Lähinnä tiesin hänet kuitenkin Ali ja Husu -radio-ohjelmasta, joten olikin mielenkiintoista lukea missä kaikessa muussa Hussein on ollut mukana.

Husseinin tarina kerrotaan melko lailla kronologisesti vaikkakin se hyppelee välillä eri teemojen mukaan. Hussein kertoo pakomatkastaan Somaliasta Kenian kautta Suomeen ja vaikka mukana on paljon yksityiskohtaista kuvausta, paljon jää kuitenkin hämärän peittoon. Itseäni kiinnostaisi esimerkiksi tietää miksi Hussein lähetettiin juuri Suomeen. Kuvaus alkuvuosien elämästä vastaanottokeskuksissa ja nuorena opiskelijana jäi myös harmittavan pinnalliseksi.

Kirjan suurin heikkous lienee se, että kirjan ääni on vahvasti poliitikko Abdirahim Husseinin. Kirjassa on paljon asiaa ja mielenkiintoisia anekdootteja mutta kirjan taso ei kohoa persoonalliseksi tai koskettavaksi. Lisäksi harmittaa kirjan oikolukuvirheet ja kirjoitusvirheet. Jos tekstissä vilahtaa sana "romaani" kun puhutaan romaneista, uskottavuus kustantajaan romahtaa välittömästi. Kuvaliitettä olisi myös voinut miettiä uudemman kerran, tässä muodossa sen olisi voinut jättää kokonaan pois.

Mutta nyt kirjan ansioihin! Tiesin jo ennestään Husseinin olevan symppishahmo mutta kirjan luettuaan ei voi kuin rakastua. Jos maailmassa olisi enemmän Husuja niin eihän ihmiskunnalla olisi mitään hätää! Husseinin kertomus esimerkiksi siitä, miten hän sanan peitsellä taltutti skinheadin aggressiivisen hyökkäyksen turkulaisbaarissa pitäisi ottaa mukaan kaikkiin diplomatiaa käsitteleviin oppikirjoihin.

Hussein pohtii paljon juuri identiteettiä ja miten se muotoutuu ihmisen eliniän aikana ja miten se on sidoksissa "ihmisen sisäiseen tarinaan", kuten Hussein toteaa. Hän kertoo avoimesti siitä ristiriidasta kuinka hän palaa työtehtävissä Somaliaan kahdenkymmenen Suomessa vietetyn vuoden jälkeen ja kokee todellisen kulttuurishokin. Toisaalta Suomessa hän on tottunut kuulemaan solvauksia kirjaimellisesti päivittäin vaikka hän korostaakin, että solvaajat ja rasistit ovat vähemmistö.

Mutta kuitenkin! Selviäisinkö itse sellaisesta elämästä, jossa saisin päivittäin kuulla toivotuksia palata "sinne mistä olet tullutkin"? Mistä Hussein löytää  voimia jaksaa jatkaa elämäänsä Suomessa? Kirjasta selviää, että Husseinilla on vahva usko Jumalaan ja kiinteä yhteys perheeseensä. Lisäksi hän selvästikin valitsee uskoako hyvään vai pahaan ja ensimainittu saa aina yliotteen. Tässä lienee perusresepti oman elämän sankaruuteen?

Minä olen kansallisuudeltani suomalainen ja etnisyydeltäni somalialainen. Olen sekä että, siis olen suomalialainen. Mielestäni meidän tulisi auttaa jokaista Suomessa asuvaa löytämään oma identiteettinsä ja sen myötä paikkansa tässä yhteiskunnassa.

Husu for president!

**
Markku Hattula, Abdirahim Hussein: Minä Husu, suomalialainen. Abdirahim Husseinin tarina
Minerva Kustannus 2017

Helmet-lukuhaaste: 21. Sankaritarina