Siirry pääsisältöön

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua (2015)

Tämä kirja oli taas niitä kirjoja jotka tarttuvat mukaan hetken mielijohteesta. Kirjan nimi haiskahtaa epäilyttävästi chicklitiltä mutta Eppu Nuotion nimi herätti kuitenkin luottamusta ja kun vähän kirjaa selailtuani ymmärsin, että kirja tapahtuu Turussa niin ei kun kirjastokassiin!

Ja onhan tämä chicklitiä mutta huom! meille keski-ikäisille. Ei mikään hullumpi yhdistelmä! Karin Kiurukorpi on hyvin tunnistettava hahmo kaikessa arkiharmaudessaan ja vastuunkannossaan. Mutta Karin on jo sen verran kokenut, että uskaltaa kulkea omia polkujaan ja lopulta se polku johtaa...loppuratkaisua paljastamatta voinen kertoa, että kaikki päättyy juuri niinkuin pitääkin!

Kirja alkaa kevyenoloisesti mutta saa kyllä painoarvoa loppua kohden. Kirja käsittelee, ehkä hiukan liiankin hienovaraisesti, erästä seksuaalielämän ongelmaa joka on edelleenkin todellinen tabu. Ihan hyvä, ettei Nuotio yltynyt samanlaiseen tykitykseen kuin Anna-Leena Härkönen "Ei kiitos"-kirjassaan, tosin tällä päähenkilöllä on aivan päinvastainen ongelma. Hiukan enemmän Nuotio olisi kuitenkin voinut sitä teemaa avata, sillä on kuitenkin tärkeä osa kirjan loppuratkaisussa.

Koska olen tällainen läpikulkuturkulainen niin pidin tietysti kirjan kaupunkikuvauksesta. Jos Ehtoolehdoissa huristellaan ratikalla pitkin Helsinkiä niin tässä tehdään Turku tutuksi kävelemällä, mikä luo kirjaan mukavan tunnelman. Turun lisäksi kirjassa on vielä yksi yllättävä sivuhahmo: Karinin elämän soundtrack koostuu suurelta osin Alban Berg-kvartetin levytyksistä ja kirjan lopussa on peräti lista kirjassa "kuullusta" musiikista. Itse en ole niinkään kamarimusiikin ystävä mutta musiikintuntijana tiedän oitis heti hiukan enemmän Karinista. Hyvä idea kirjailijalta!

Tämä oli kaikin puolin hauskaa ja mielenkiintoista luettavaa ja sopi täydellisesti joulunajan lomatunnelmaan. Eli vahva suositus! Nyt muuten huomaan, että olen lukenut yliannostuksen uudempaa kotimaista naisten kirjoittamaa kirjallisuutta joten seuraava kirja on, uskallan jo luvata, vanhempaa ulkomaista mieskirjallisuutta...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Persbrandt, Carl-Johan Vallgren: Så som jag minns det (2017)

Olipa rankka joulu tänä vuonna! Ainakin jos vietti sen Mikael Persbrandtin seurassa. Sain kirjastolta joululahjan kun kauan jonottamani kirja saapui juuri ennen joulunpyhiä ja kun kerran avasin kirjan niin se pitikin sitten lukea samaan syssyyn loppuun asti.

Mikael Persbrandt on esiintynyt iltalehtien lööpeissä viime vuosina sen verran usein, että minäkin tiesin miehen alkoholi- ja huumeongelmista. Mutta en tiedä mitä oikeastaan odotin kirjan lukemista aloittaessani. En edes välttämättä pidä hänestä näyttelijänä ja skandaalinkäryisistä paljastuksistakaan en välittäisi lukea. Mutta Persbrandtin tarina piti otteessaan ja liikutti, kaikessa karmeudessaan.

Tarina alkaa Jakobsbergin lähiöstä Tukholman kupeesta, jossa Mikael syntyy nuoren isän ja vielä nuoremman äidin ainokaiseksi. Isä häipyy kuvioista varhaisessa vaiheessa, vaikka satunnainen yhteys säilyykin. Äiti ryhtyy opiskelemaan taidetta, miesystävät vaihtuvat ja nuori Mikael itsenäistyy varhain.

Koulu ei suju kovinkaan hyvin mutta …

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin (2013)

Kävin viime jouluisen Suomen loman aikana aleostoksilla kirjakaupassa ja saavuttuani kassalle kirjapinoni kanssa, myyjä tempaisi vieressään olevasta kasasta kirjan ja kehoitti ottamaan senkin - "tästä hyvä dekkari edullisesti". Ja toden totta, hyvän dekkarin tulin ostaneeksi!

Samuel Bjørkin nimen taakse kätkeytyy norjalaiskirjailija Frode Sander Øien, joka tällä kirjalla avaa suunnitellun - omien sanojensa mukaan 10-15 dekkarin - sarjan. Päähenkilöt ovat hieman Oiva Lohtanderin tyyppinen Holger Munch ja - tämä yhteys on toki mainittu monessa muussakin arviossa - hyvinkin Lisbeth Salanderin oloinen Mia Krüger. Holger ja Mia ovat olleet työpari jo aiemmin, ja hyvin menestynyt sellainen, kunnes traagiset tapahtumat pakottivat parin jäähylle. Kirjassa tapahtuva murhasarja saattaa kuitenkin työparin jälleen yhteen sillä nyt tarvitaan maan parhaat poliisit tutkimaan työn alla olevaa murhatapausta.

Mia ymmärtää nopeasti, että murhaajan kohteena ovat kuusivuotiaat, pian koulunsa al…

Yösyöttö

Tukholmassa ei usein pääse katsomaan uusia suomalaisia filmejä mutta joskus onnistaa. Tavalliseen ohjelmistoon suomalaiselokuvat eksyvät tuskin koskaan ja tämä Yösyöttö-filmikin kuuluu elokuvateatteri Zitan ja Suomi-Instituutin yhteiseen Ny finsk film -satsaukseen. Lisähaasteen tuo myös se, että ruotsalaismedia ei noteeraa suomalaiskulttuuria millään tavoin joten täytyy olla tarkkana jos aikoo saada lipun. En vieläkään ole toipunut siitä järkytyksestä kun sain tietää Katri-Helenan konsertista Berwaldhallenissa vasta kun konsertti oli loppuunmyyty vihoviimeistä paikkaa myöten...

Olen lukenut Eve Hietamiehen koko Pasas-sarjan, viimeksi uusimman Hammaskeijun. Hietamies kirjoittaa hauskaa tilannekomiikkaa, vaikkakin hän mielestäni turhaan peittää vakavamman aineksen huumorin alle. Kirjoissa Pasasten perhearki on melkoista kohellusta ja välillä kirjailijan rima on harmittavan matalalla. Olikin jännä nähdä miten Hietamiehen rönsyilevä tyyli pusertuu elokuvan 90 minuuttiin.

Yösyöttö-elokuva…