Siirry pääsisältöön

Naisen tie - lokakuun luettuja naiskohtaloita



Lokakuussa luin kaksi mielenkiintoista kirjaa, jotka molemmat osoittautuivat omaelämäkerroiksi. Kirjoittajat ovat omissa maissaan tunnettuja mutta itselleni lähes tulkoon tuntemattomia nimiä. Olin lukenut kirjoista myönteiset arviot omasta aamulehdestäni Dagens Nyheteristä ja pistin niistä varaukset kirjastoon. Molemmat kirjat ovat selkeästi kaunokirjallisia teoksia mutta kirjoja yhdistää myös kirjoittajan pyrkimys laajentaa yksittäinen elämänkohtalo osaksi jotain suurempaa ja antaa sille osittain poliittinenkin yhteys.

Ruotsalais-brittiläinen Sigrid Rausing on Lontoossa asuva kustantaja ja kirjallisuusjulkaisu Grantan omistaja ja päätoimittaja. Ruotsissa hänet tunnetaan myös Tetra Pakin perustajaperheen perijättärenä ja monimiljönäärinä. Rausingin kirja Mayhem käsittelee murhenäytelmää, joka ainakin täällä Ruotsissa oli paljon otsikoissa. Heinäkuussa 2012 poliisi löysi Rausingin kälyn Evan kuolleena kotoaan, peitettynä patjojen ja täkkien alle omasta makuuhuoneestaan. Kävi pian ilmi, että hän oli kuollut jo kaksi kuukautta aikaisemmin huumeiden yliannostuksen aiheuttamaan sydäninfarktiin ja että niinikään huumeriippuvuudesta kärsivä aviomies Hans Rausing oli shokkitilassa piilottanut vaimonsa ruumiin ja teipannut makuuhuoneen oven kiinni.

Sigrid Rausing yrittää tässä kirjassaan ymmärtää mistä veljen ja tämän vaimon huumeriippuvuus on alunperin saanut alkunsa. Rausing ei kaunistele mutta Evan perheen oikeustoimilla uhkailu näkyy tekstissä sillä lukijakin ymmärtää, että paljon jää kertomatta. Rausing on erityisen huolissaan riippuvuuden perinnöllisyydestä ja mainitsee useaan otteeseen kuinka hän varoittaa sekä omaa poikaansa että Hansin ja Evan neljää lasta päihderiippuvuuden periytyvyyden riskistä.

Rausing ottaa esille myös julkisesti paljon esillä olleen kysymyksen - käynnistikö miljardiominaisuus huumeiden käytön? Rausing on varma, että pari olisi ajautunut riippuvuuteen joka tapauksessa mutta että juuri rahojensa ansiosta Hans lienee kuitenkin yhä elossa. Rausing viittaa kirjan alussa Amy Winehouseen ja tämän lukuisiin katkohoitoyrityksiin. Myös Rausingin pariskunta oli useasti katkohoidossa, muun muassa samassa paikassa jossa Winehouseakin hoidettiin, mutta hoidot jäivät aina kesken, lukuunottamatta Hansin viimeistä johon hänet määrättiin Evan kuoleman jälkeen osana oikeuden langettamaa rangaistusta.

Ymmärsin kuitenkin kirjan kuluessa, että perimmäinen motiivi kirjan kirjoittamiseen on jossain muualla kuin yrityksessä ymmärtää huumeriippuvuuden "logiikkaa". Rausing kertoo kuinka hän oikeudenkäynnin lopputuloksena saa veljen ja kälyn neljä alaikäistä lasta huollettavakseen. Lasten vanhemmat eivät tätä päätöstä hyväksy ja erityisesti Eva lähettää uhkailevia ja katkeria viestejä Sigridille. Myös Evan perhe syyttää Rausingia ja väittää, että lasten huostaanotto olisi peräti aiheuttanut Evan kuoleman. Mutta vaikka lukija ei saakaan selville kuin murto-osan pariskunnan edesottamuksista on aivan selvää, että he eivät ole kykeneviä huolehtimaan lapsistaan. Rausing puhuu kirjassa paljon syyllisyydentunnosta ja se kulminoituu juuri tähän huoltajuuskiistaan.

Kirja ei ole mikään skandaalinhöyryinen huumekuvaus vaan hämmästyttävän neutraalisti tehty kuvaus siitä miten kahden ihmisen riippuvuussairaus levittää vaikutuspiirinsä alle koko perheen ja suvun. Rausing kertoo Evan ja Hansin tarinan ohella koko perheensä historiasta ja muistelee lämmöllä omaa lapsuuttaan, jolloin yhteys veljeen toimi vielä. Rausingilla on selvästi ikävä lapsuutensa pikkuveljeä. Tässä tarinassa ei ole voittajia, vain eloonjääneitä.

Jos Sigrid Rausing antaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia niin amerikkalainen Ariel Levy puolestaan tekee ihailtavan itseanalyysin kirjansa The Rules Do Not Apply kuluessa. Koska Levy ei ole minulle tuttu nimi minulta meni hiukan aikaa ennen kuin tajusin, että kyseessä on todella omaelämäkerta. New Yorkissa asuva ja The New Yorker -lehteen kirjoittava Levy aloittaa kertomuksensa dramaattisesti toteamalla, että hän on menettänyt lapsensa, puolisonsa ja talonsa. Lukija pääsee mukaan purkamaan vyyhteä joka alkaa Lena Dunhamin Girls-sarjan henkisesti nuoruuden ihmissuhdesekoilusta ja päättyy monien mutkien kautta Joan Didionin tyyliseen pohdiskeluun elämän ja surun yhteydestä.

Tarina on sekava - aivan kuin itse elämäkin - mutta Levy pääsee lopussa sopuun itsensä kanssa. Nuoren harhaluulo, että elämä veisi eteenpäin on vaihtunut ymmärrykseen siitä, että elämä johtikin takaisin pisteeseen A. Levyn tekstissä on monia teemoja - juutalaisuus, homoseksuaalisuus, alkoholismi - mutta tärkeimmäksi nousee Levyn halu tulla äidiksi. Hän seuraa lähipiirinsä naisia, jotka ovat odottaneet liian kauan ja kuluttavat nyt suuria summia hedelmöityshoitoihin. Levy itse tulee kuitenkin nopeasti raskaaksi löydettyään spermanluovuttajan ystäväpiiristään.

Mutta ollessaan viidennellä kuukaudella raskaana Levy haluaa vielä kerran maistaa vapaan elämän huumaa ja hän lähtee reportaasimatkalle Mongoliaan. Levy saa matkalla keskenmenon ja synnyttää hotellihuoneessa Ulan Batorissa poikavauvan, joka on elossa. Lyhyt hetki, jolloin hän saa pitää poikaansa sylissä, muuttaa lopullisesti Levyn maailmankuvan. Kotiin saavuttuaan hän ilmoittaa haluavansa erota puolisostaan, joka lupauksistaan huolimatta ei ole pysynyt raittiina. Eron yhteydessä heidän täytyy myös myydä maaseudulla sijaitseva talonsa. Levy on jälleen yksin mutta hänellä on muistona arvokas kokemus siitä kuinka hän on ollut 20 minuuttia poikansa äiti.

Sekä Rausing että Levy kirjoittavat nykyajastamme tavalla, joka liikuttaa ja koskettaa. Kirjoissa tulee esille sekä yhteisön että yksilön vastuu merkittävien elämänvalintojen kohdalla. Molemmat nivoutuvat väistämättä toisiinsa, valintamme vaikuttavat lähipiiriimme ja päinvastoin. Minua liikutti kuitenkin erityisesti Levyn lopussa esittämä katharsistinen oivallus, että kaikkea elämässä ei voi suunnitella ja että se saattaa olla jopa vapauttavaa. Tämän asian kanssa taistelen itse lähes päivittäin! Niin, miten se nyt menikään - "life is what happens when you're busy making other plans"...

Någonting håller på att hända. Någonting väldigt litet och väldigt nytt håller på att skjuta skott inom mig. Det är en grodd av kapitulation som av någon anledning känns omöjlig att skilja från trygghet. Den har inte sitt ursprung i en plan. För första gången i livet har jag ingen plan.

**
Sigrid Rausing: Mayhem
Penguin 2017
Helmet-lukuhaaste: 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja

Ariel Levy: När reglerna slutat gälla
The Rules Do Not Apply, 2017
Ruotsinkielinen käännös Anna Lindberg
Natur & Kultur 2017
Helmet-lukuhaaste: 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa


Kirjat ovat mukana myös Naisen tie -lukuhaasteessa.

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus, kuten sinulla aina! Ja eikö vaan ole niin osuvasti muotoiltu tuo John Lennonin lause life is what happens to you while you're busy making other plans. Tuommoinen carpe diemin jälkijättöinen oivallus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena!! Osuikin nyt kaksi peräkkäistä kirjaa jotka herättivät paljon ajatuksia. Elämää ei tosiaankaan voi hallita vaikka kuinka suunnittelisi etukäteen. /Mari

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten voikin kirja mennä näin ihon alle!

  Alku oli todella lupaava. Tapasin kirjailijan paikallisen kirjastomme joulukuussa 2022 järjestämässä Antti Jalava  -illassa. jossa kirjailija kertoi olevansa suuri Suomen ystävä ja kirjoittaneensa juuri oman versionsa Aleksi Kiven "Seitsemästä veljeksestä". Mielenkiintoista! Ja kun kirjapiirini ehdotti nyt tätä kirjaa luettavaksemme, innostuin tietysti välittömästi.  Mutta mitä tapahtuikaan... Aloitin lukemisen innolla, mutta jo ensimmäisten sivujen jälkeen alkoi sisälläni kiehua. Miten kukaan jaksaa tällaista lukea? Raakaa kieltä, seksuaalista väkivaltaa, juopottelua, nälkää, sairautta... Vastenmielinen kirja! Aina tämä iänikuinen suomalaisten juopottelu ja väkivalta. Olen asunut Tukholmassa pian jo neljännesvuosisadan ja toiminut koko sen ajan kunniallisena toimihenkilönaisena. Osallistunut järjestötoimintaan, liittynyt kirkkokuoroon, maksanut veroni... Eikö minun tekemisilläni ole sitten mitään merkitystä? Edelleen vain ne samat Slussenin sissit näköjään hallitsevat ruot

Levoton lukija

  Nyt on taas sellainen hetki, että sanat eivät tunnu riittävän. Ja tämä koskee sekä lukemaani kirjallisuutta että elämää ylipäänsä. Ajatukset ovat Vantaalla ja siellä sattuneessa kouluampumisessa... Tämä postaukseni saa nyt olla pinnan raapaisuja, ohimeneviä ajatuksia, jotka ovat sujahtaneet lukemisteni lomassa. Sillä ajatuksia, niitä on totisesti riittänyt viimeisen parin viikon lukuorgiani tuoksinassa! Pari viikkoa sitten luin peräperää kaksi Juli Zehin ajankohtaista teosta. Saksalainen Zeh on kirjoittanut jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta nyt hänen kirjojaan vilahtaa siellä sun täällä. Saksassa Zeh tunnetaan kansalaisaktivistina ja aktivismi näkyy myös selkeästi näissä tuoreimmissa kirjoissa Yli-ihmisiä (Über Menschen, 2021) ja Zwischen Welten (2023, kirjoitettu yhdessä Simon Urbanin kanssa). Jos etsitte ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä, Juli Zeh is your woman! Palaan toivottavasti Juli Zehin maailmaan myöhemmin, tällä hetkellä sen kartoittaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Äänikirja soikoon!

Vuoden 2019 lopussa kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti provosoivan puheenvuoron Helsingin Sanomissa.  Lindstedt käsitteli artikkelissaan yhä suositummaksi kasvavaa äänikirja-formaattia ja pohti mihin sen suosio tulee lopulta johtamaan. Tuleeko kirjallisuus tyhmistymään ja yksinkertaistumaan äänikirjan suosion myötä? En oikein osannut sanoa asiaan juuta taikka jaata sillä en ollut lukenut/kuunnellut yhtäkään äänikirjaa. Niin, saako tuosta äänikirjan kuuntelemisesta edes sanoa, että on "lukenut" kirjan? Jaoin Lindstedtin artikkelin Twitterissä ja kysyin, miten tähän äänikirjan "lukemiseen" pitäisi suhtautua. Monet reagoivat kysymykseeni ja huomasin välittömästi, että tämä on kuuma aihe! Joukosta löytyi kaltaisiani, jotka eivät olleet edes kokeilleet äänikirjoja ja vannoivat paperikirjan nimeen. Ja sitten oli heitä, jotka kuuntelivat paljon mutta jotka lukivat myös edelleen perinteisiä kirjoja. Monille äänikirjat tuntuivat olevan automatkojen viihdykettä. Ja

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Oman elämänsä kuningatar - David Ritz: The Life of Aretha Franklin (2014)

Elokuussa keskuudestamme poistunut soulkuningatar Aretha Franklin oli totisesti särmikäs persoona. Ulospäin hän halusi pitää yllä onnellisen elämän kulisseja viimeiseen asti mutta lähipiiri näki itsepäisen, suruunsa ruokaa ahmivan ja epävarman naisen. Mutta myös superlahjakkaan taiteilijan, jolla aina lopuksi oli kuitenkin sydän paikallaan kaikista erimielisyyksistä huolimatta. David Ritzin alkuperäinen idea oli tehdä tämä muistelmateos yhdessä itsensä Franklinin kanssa mutta jonkin aikaa tähden kanssa työskenneltyään Ritzin oli todettava, että tuloksena olisi vain suuren luokan satukirja. Kaksikon tiet erosivat ja Franklin jatkoi omia muistelmiansa, joista tuloksena syntyi kirja 'From These Roots'. David Ritz sai kuitenkin Franklinin sisarukset puolelleen ja suurelta osin juuri heidän ansiostaan syntyi  tämä elämäkerta, jota yleisesti pidetään todenmukaisempana kuin Franklinin omaa kirjaa. Franklinin sokeat pisteet oman elämänsä suhteen olivat lähipiirin tiedossa, joka