Siirry pääsisältöön

Lena Einhorn: Blekingegatan 32 (2013)


Ruotsalainen Lena Einhorn luuli jo tuntevansa Greta Garbon perusteellisesti, olihan hän tehnyt Garbosta dokumenttielokuvan. Mutta sitten löytyivät Garbon ystävälleen ja rakastetulleen Mimi Pollakille kirjoittamat kirjeet ja Garbon elämänkaari sai uuden ulottuvuuden. Tarina kertoo, että Pollak säilytti vuosien mittaan Garbolta saamiaan n. 40 kirjettä käsilaukussaan, josta omaiset ne löysivät Pollakin kuoleman jälkeen.

Einhorn harkitsi uuden elokuvan tekemistä mutta projekti pitkittyi ja lopulta tarina muotoutuikin dokumentääriseksi romaaniksi Garbon elämästä ennen Hollywoodia. Greta Gustafsson tapaa Mimi Pollakin Dramatenin näyttelijäkurssilla ja he löytävät nopeasti toisensa. Einhorn ei hymistele vaan kirjoittaa myös parin fyysisestä rakkaudesta. "Gurra ja Misse" viettävät tiiviisti aikaa yhdessä mutta Gretan saadessa suuren roolin suomenruotsalaisen ohjaajan Mauritz Stillerin suurelokuvasta Gösta Berlingin taru tapaamisia on vaikea järjestää. Greta unelmoi Mimin perheen kauniista kesäpaikasta ja lämpimästä perheyhteisöstä, hänen oma perheensä kun oli köyhä ja asui varsin huonomaineisella Södermalmilla, Blekingekatu 32:ssa.

Köyhistä oloista tuli myös Mauritz Stiller, Helsingistä Tukholmaan muuttanut suomenjuutalainen elokuvaohjaaja, joka Gretan tavatessaan on jo tähtiohjaajan maineessa. Greta inhoaa aluksi Stilleriä ja tämän karskia ja ilkeää tapaa ohjata näyttelijöitään. Gösta Berlingiä kuvatessaan Stiller kuitenkin yht'äkkiä "löytää" Gretan kasvot ja ymmärtää, että hänellä on käsissään jotain ainutlaatuista. Ennen ensi-iltaa Stiller antaa käskyn Gretalle - nimi on vaihdettava ja yhdessä Mimin kanssa löytyy lopulta nimi Garbo.

Stillerin ja Garbon välille muodostuu riippuvaisuussuhde, kumpikaan ei usko pärjäävänsä ilman toista. "Moje" puhuu jopa avioliitosta vaikka kumpikin on omissa piireissään avoimesti homoseksuaali. Stiller ja Garbo lähtevät lopulta Hollywoodiin mutta Einhorn lopettaa kirjansa tarinan ennen kuin Garbo saavuttaa suurimman läpimurtonsa. Stiller palaa takaisin Tukholmaan, omalaatuinen ohjaustapa ei herätä luottamusta amerikkalaisissa. Elokuvasopimus taas  sitoo Garbon Kaliforniaan moneksi vuodeksi ja kun hän lopulta pääsee käymään Tukholmassa, perillä odottavat sekä Mojen että pikkusisko-Alvan haudat. Mimi puolestaan on suostunut pitkäaikaisen ihailijansa kosintaan väsyttyään Gretan harvoihin kirjeisiin.

Einhorn kirjoittaa asiantuntevasti Garbon elämästä mutta tunne-elämää kuvatessaan kirjailija sortuu välillä liikaa viihdekirjamaisiin kliseisiin. Einhorn pitää myös sitkeästi yllä Garbosta syntynyttä mielikuvaa etäisenä hahmona, vaikkakin hän toki antaa esimerkkejä myös Garbon huumorista ja leikkisästä puolesta. Lukijana minun olisi kai pitänyt vain uskaltaa luottaa kirjailijan antamaan kuvaan tästä vuosisadan elokuvaikonista mutta mielestäni Einhorn ei ihan aina osannut perustella tarpeeksi uskottavasti kaikkia Garbon mielenliikkeitä.

Mielenkiintoinen aihe ja ajankuvaus saivat sivut kuitenkin kääntymään ripeään tahtiin. Oli myös jännittävää lukea kaupungista, jossa olen nyt asunut jo pian 18 vuotta. Moniin kirjassa mainittuihin paikkoihin ja osoitteisiin on itsellänikin jo jokin suhde tai muisto. Tämä kirja lähtikin alunperin kirjastosta mukaani koska huomasin kirjan kannessa olevan kadunnimen, joka on sama kuin nykyisellä kampaajallani...

Kirjassa vilahtaa myös nopeasti eräs Alma Söderhjelm, suomenruotsalainen kirjailija joka eräissä juhlissa saa Stilleriltä erityistä huomiota mikä taas saa Gretan yllättäen tuntemaan mustasukkaisuutta. Alma Söderhjelmin nimeen en ollut aikaisemmin törmännyt mutta kuinka ollakaan, käydessäni nyt viikonloppuna Turussa huomasin siellä kirjakaupassa Merete Mazzarellan uusimman kirjan nimeltään "Alma" juuri samaisesta Alma Söderhjelmistä! Hauska sattuma ja kirjastoon lähtikin samantien uusi kirjavaraus.

Sidan 108 och sidan 109 i varuhuset Paul U. Bergströms vårkatalog för år 1921 visar en ung kvinna i hatt. Tio bilder, lika många hattar, men samma flicka. Hon ser ut att vara nitton eller tjugo. Hon är bara femton. För att vara så ung är Greta Gustafsson förunderligt duktig på att föra sig, eller så är det bara hennes natur. Hon tittar in i kameran med en blick och ett allvar som tycks säga: "Här är jag. Jag gör mig inte till för dig, det här är verkligen jag, men du kommer inte riktigt åt mig." Oförställdhet och oåtkomlighet på samma gång. Redan, så tidigt.

**
Lena Einhorn: Blekingegatan 32
Norstedts 2013

Helmet-lukuhaaste: 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä

Kommentit

  1. Kiinnostava kirja, olen jonkun verran lukenut Garbosta, joka muuten halusi tavata Ingmar Bergmanin, silloin kun oli itse jo vetäytynyt ja IB oli se suuri nimi. IB kommentoi GB: n suuta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta Mrs Karlssonia kommentillasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mrs Orwellin näkymätön elämä - eli miten häivytetään nainen historiankirjoista

 Käytiin teinin kanssa hiihtolomalla Lontoossa. Hiihtämään ei sentään päästy, lomasta tuli enemmänkin kevätloma. Mutta olipa hienot neljä päivää, taas. Se kaupunki ei petä vierailijoitaan eivätkä varsinkaan sen asukkaat! Saatiin nauttia jälleen kerran lontoolaisesta asiakaspalvelusta ja smalltalkata ihan sielumme kyllyydestä.  Mikä siinä muuten onkin, että me täällä Pohjolassa niin ihannoimme tätä kasvotonta itsepalvelukulttuuria? Onhan se edullista ja tehokasta, mutta olemme kyllä onnistuneet tehokkaasti eliminoimaan myös kaiken inhimillisen ja kaikki hauskat ja yllättävät kohtaamiset. Siis kaiken sen elämänsuolan!  Mutta nyt asiaan...  ** Kirjallisena seuranani Lontooseen matkusti Anna Funder teoksellaan "Wifedom". Kävin ennen matkallelähtöä aika kovaa jaakobinpainia itseni kanssa, sillä oikeasti olisin halunnut ottaa mukaan ainakin viisi eri kirjaa. Mutta järki voitti, yhden kirjan taktiikalla lähdin matkaan ja se toimi hyvin. Kirja oli tarpeeksi hyvä ja tarpeeksi mielenki

Klassikkohaaste 18 - Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

  Olen parin viime vuoden aikana tutustunut oikein urakalla saksalaisin klassikoihin. Kiitos siitä kuuluu sattumanvaraiselle neronleimaukselleni, jonka johdosta aloin opiskella yliopistolla  saksan kieltä ja kulttuuria. Ja mitä klassikkoja sieltä onkaan pulpahtanut esiin! Vaikkapa nyt tämä Erich Kästnerin Fabian vuodelta 1931. Täytyy myöntää, että kirjallisuuskurssimme alkaessa Kästnerin teos oli se, jota ehkä kaikkein vähiten odotin. Olihan siellä tarjolla myös Mannia ja Kafkaa. Mutta kurssin lopussa se kirja, joka sitten kuitenkin eniten jäi päätäni vaivaamaan, oli juuri Fabian. Laitetaanpa tähän heti alkuun hyvät uutiset: kirja on suomennettu viime vuonna, joten jos tämän postaukseni jälkeen haluaa tutustua kirjaan tarkemmin siihen löytyy Vesa Tapio Valon tuore (ja hyvä!) suomennos vuodelta 2023 (Aviador). Suomeksi kirja on saanut tarinaa hyvin kuvaavan nimen "Tuuliajolla Berliinissä".  Jakob Fabian on kolmekymppinen kirjallisuustieteilijä, joka elättää itsensä erilaisilla

Kirjavuosi 2023: vanhoja tuttuja, uusia yllätyksiä ja vähän äänikirjojakin!

  Jokohan sitä uskaltaisi summata kirjavuoden 2023 hitit ja hudit? Paljon on tullut luettua, peräti 79 kirjaa ja melkein 20 000 sivua ja joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Tapani mukaan luen erittäin vähän uusia kirjoja, tulen yleensä noin 5-15 vuotta perässä, joten jos haluatte kuulla näkemyksiäni tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista kannattaa jäädä seuraamaan tulevien vuosien blogikirjoituksiani... Vuoden rakas jälleennäkeminen on Linda Jakobsonin Kiinaa käsittelevä kirja ' Mureneva muuri ' (Kirjayhtymä 1988). Minulla oli vuosituhannen vaihtuessa jonkinlainen Kiina-kuume, joka tosin lauhtui heti kun pääsin käymään Pekingissä (never again...). Mutta Kiina kiehtoo edelleen maana ja kulttuurina, vaikkakin mieluiten näin turvallisen välimatkan päästä. Jakobsonin kirja on todella sekä viihdyttävä että paljon tietoa antava perusopus, joka kannattaa näköjään pitää visusti hyllyssä jatkossakin. Vuoden hauskin kirja - ja tässä tapauksessa arvaan kirjan olleen myös hauskin kirja kirjoi

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Klassikkohaaste 11)

Olen tänä kesänä lukenut  Minna Canthin ja ruotsalaisen naisasianaisen Ellen Keyn elämäkertoja. Molemmat olivat aktiivisia 1800-luvun loppupuolella ja molempien kohdalla mainitaan useaan otteeseen yksi heihin merkittävällä tavalla vaikuttanut teos: Henrik Ibsenin näytelmä Nukkekoti. Tämä oli taas yksi sellainen klassikko, jota en ollut tietenkään lukenut joten valintani tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen oli helppo. Lisäksi kirjastosta löytyi tuore ruotsalainen painos, johon kirjailija Klas Östergren on kääntänyt neljä Ibsenin näytelmää. Kirja on osa ruotsalais-tanskalais-norjalaista yhteisprojektia, jossa yksi kirjailija kustakin maasta on kirjoittanut oman versionsa johonkin Ibsenin hahmoista pohjautuen. Tähän tulen toivottavasti palaamaan vielä myöhemmin! Vuonna 1880 Suomalainen Teatteri esitti Ibsenin Nukkekodin, vain pari vuotta näytelmän kantaesityksen jälkeen. Näytelmästä tuli suuri menestys, nuori Ida Aalberg Noran roolissa. Minna Canth seurasi tarkkaan Suomen rajoj

Kirjabloggaajien joulukalenteri: 3. luukku - Talvirakkautta ja lahjakirjavinkki!

  Tervetuloa avaamaan kirjabloggaajien joulukalenterin kolmas luukku! Eilinen luukku avautui  Amman kirjablogissa  ja huomisen eli neljännen luukun avaa  Hemulin kirjahylly . Tänä vuonna joulukalenterin kokoamisesta ja visuaalisesta ilmeestä vastaa  Yöpöydän kirjat -blogi . Nyt kun muistelen näitä aikaisempia joulukalentereita niin olen aika monena vuotena tuonut teidät tänne Tukholmaan. Ja se ei ole mikään ihme, sillä tämä nykyinen kotikaupunkini on minulle joulukaupunkien ykkönen. Muistan tarkasti sen hetken kun rakastuin Tukholmaan. Se tapahtui vasta kun olin asunut täällä jo parisen vuotta. Olin itse asiassa aika skeptinen koko kaupunkia kohtaan, olinhan täällä vain muutaman kuukauden töissä ja sitten oli tarkoitus muuttaa takaisin "kotiin", eli Helsinkiin. Mutta elämä tunnetusti yllättää ja muutaman kuukauden mittainen pestini vakinaistui, nyt jo 23 vuoden ajaksi. Olin aluksi erittäin hämmentynyt - eihän minun tänne pitänyt jäädä! Kunnes eräs viisas ja vanhempi ruotsinsu